Eizo balagan!

Tämän kirjoituksen piti ilmestyä tänne jo aikaa sitten, mutta kun tuli kaikkea muuta… Oli vähän balagan :)

Balagan tarkoittaa sotkua, kaaosta, sekamelskaa – sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Kun liikenne on ruuhka-aikaan jumissa, se on balagan. Israelin byrokratia on usein balagan: kukaan ei tiedä, mitä papereita milloinkin tarvitaan, mihin ne pitää toimittaa, kuka vastaa kysymyksiin ja mihin ne viime kerralla toimitetut paperit ovat joutuneet? Balagan on myös se olotila, joka vallitsee kielikoululaisen aivoissa kaikkien uusien verbiluokkien ja taivutuskaavojen kanssa.

Lapsiperheen arki on balagania parhaimmillaan – kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Kun kerron uudelle tuttavuudelle, että minulla on kolme pientä poikaa, Suomessa sanotaan lähes aina: ”No, sinulla ei ole vapaa-ajan ongelmia.” Täällä Israelissa taas keskustelukumppani hymyilee ymmärtäväisesti ja toteaa. ”Eizo balagan! Mikä balagan!” Ja sitähän se usein on… Juuri, kun saan lattian tyhjäksi ylimääräisestä romusta herra kolme vee kaataa lelukorin tai vetää lastenkirjat ulos kaapista. Ja keittiön lattian pesemisestä seuraa, että joku varmasti kaataa siihen mukillisen mehua tai purkillisen jogurttia seuraavan kymmenen minuutin aikana.

Puhumattakaan siitä, kun pitäisi lähteä johonkin: Herra kolme vee juoksee ympäri asuntoa ihan vain silkasta juoksemisen riemusta. Herra viisi vee on todennäköisesti joko nukahtanut tai sitten hän saa raivokohtauksen jostain äärimmäisen valtavan suuresta asiasta (kuten väärän värisestä paidasta tai siitä, että ylipäätään pitää lähteä johonkin). Ja kellon ollessa kohdassa ”nyt on aika lähteä” herra seitsemän vee yleensä lukkiutuu vessaan, eikä tule sieltä pois ennen kuin kello on pykälässä ”myöhästyitte”. No, tämä sentään antaa äidille aikaa etsiä herra viisi veelle uuden puhtaan paidan, pukea herra kolme veelle uudestaan vaatteet päälle (mikäli ne löytyvät sohvan takaa tai keittiöstä) ja etsiä herra seitsemän veen lippistä (joka on paikallaan lippiskorissa).

Toissa viikolla meillä oli balagan parhaimmillaan: Minun piti lähteä torstaina aamuyöllä lentokentälle ja viikoksi Suomeen. Keskiviikkona ohjelmassa oli siis pakkausta, lasten hyvästelyä ja viimehetken ohjeet talon Miehelle. Paitsi että herra seitsemän veetä piti viedä lääkäriin poskiontelontulehduksen takia, minun piti käydä keskustassa ostamassa itselleni toppatakki (eipä ollut tullut hankittua aikaisemmin, kun täällä sellaista en ollut tarvinnut), Miehelle ja minulle oli jo aikaa sitten varattu parturiajat juuri tuolle päivälle (enkä voinut edes harkita sen siirtämistä, niin kamalalta hiukset näyttivät), Miehellä kielikoulun tentti lähestyi uhkaavasti… Kun tähän lisätään vielä kaikki normaalit muuttuvat tekijät (eli kolme lasta ja yksi aviomies), kasassa onkin balagan. Lopputuloksena oli väsynyt äiti, joka lähti oikein mielellään viikoksi Suomeen (kun on kerran ihan ”pakko”) ja Mies, joka mietti, miten ihmeessä selviää viikon melkein yksin lasten kanssa… Eizo balagan.