Talven ihmemaa

Pääsin kuin pääsinkin käymään Suomessa mummun hautajaisissa. Ja tapaamaan ystäviä ja sukulaisia, nauttimaan Suomen talven kauneudesta, saunomaan, täydentämään salmiakkivarastoja, hakemaan ompelukoneen(!), palelemaan pakkasessa… Monia asioita osaa arvostaa vasta, kun ne eivät enää olekaan itsestäänselvyyksiä. Kuten sitä, että lipputiskillä tai kaupassa voi asioida omalla äidinkielellään. Tai että ulko-ovesta astuessaan pääse suoraan keskelle talven ihmemaata.

Lumi. Lumiset puut, lumiset pellot. Valkoinen maa. Kirkas kuutamo, joka muuttaa lumisen maan hopeiseksi. Lumihiutaleet hiuksissani ja poskillani. Saappaissa narskuva pakkaslumi. Ihana lumi. Kyllähän mekin saimme täällä Jerusalemissa nauttia lumesta muutama viikko sitten. Mutta nollakelin märkä sohjo ei ole sama asia kuin kunnon lumi. Varsinkin kun Jerusalemin lumi suli jo seuraavana päivänä… Mutta Suomessa sain nauttia hetken oikeasta talvesta.

Talvi muistutti myös voimansa ja muutti matkasuunnitelmiani tehokkaasti. Jo menomatkalla junat olivat myöhässä pakkasen takia. Ja onhan se toki -7 astetta liikaa italialaisille Pendolinoille… Kotimatkani puolestaan venähti yllättävästi sekä tuntien että kilometrien puolesta lumipyryn takia. Koneeni pääsi Helsingistä matkaan niin paljon myöhässä, että en ehtinyt jatkolennolleni. Siinä sitten sain pohtia Brysselissä odotanko seuraavaa Tel Avivin konetta vuorokauden vai lennänkö Moskovan kautta ja myöhästyn ”vain” kaksitoista tuntia. No, nytpä voin sanoa käyneeni Moskovassa. Ja pääasia on, että pääsin takaisin kotiin turvallisesti.

Kotiin. Sen ainakin olen oppinut tässä viime aikoina, että minulla on nyt kolme kotia. Matkustin kotoa kotiin – ja takaisin. Ja siinä välissä saattelin mummun Taivaan kotiin. Minun kotini on täällä Jerusalemissa. Täällä minä elän arkeani, täällä minä asun, tämän minä ilmoitan kotiosoitteekseni. Samalla olen kuitenkin suomalainen, kotimaani on Suomi ja Suomeen minä tulen kerran palaamaan. Sitten joskus, mutta en vielä. Nyt minun kotini on täällä. Ja kerran muutan sinne kolmanteen kotiin. Sinne, jonne olen matkalla, ja joka on minulle se kaikkein tärkein. Taivaan koti.