Miksi pitää lähteä?

”Miksi meidän pitää lähteä?” veljekset Ponteva ja Viulu kysyvät taas kerran. Veli Viulu toki haluaa palata Israeliin, mutta hän haluaa myös jäädä Suomeen. Ja ennen kaikkea hän haluaa tietä ”miksi?” Veli Ponteva ei halua missään nimessä palata, vaan jäädä tuttuun ja turvalliseen Suomeen (joka todellisuudessa on vieraampi kuin Israel, mutta tuntuu hänestä henkisesti turvallisemmalta). Miksi meidän pitää lähteä? Eikö joku toinen voisi mennä?

Veljesten kysymys ei ole minulle mikään uusi, olenhan itsekin pyöritellyt sitä vuosien mittaan monet kerrat. Onko pakko lähteä? On ja ei ole. Ei kukaan meitä pakota, ihan itse me vapaaehtoisesti lähdimme ja lähdemme taas. Ei ole mikään pakko lähteä. Ja silti on pakko lähteä. Emme voi olla lähtemättä. Koti-Suomeen jääminen ei ole vaihtoehto, vaikka se vaihtoehto meille onkin tarjottu ja tarjotaan edelleen. 

Kun aikoinaan mietimme lähtemistä, kuulimme seuraavan viisauden: ”Jos voit olla lähtemättä, silloin älä lähde.” Tajusimme, että emme voi olla lähtemättä. Jos emme lähtisi, miettisimme koko loppuelämämme, olisiko sittenkin pitänyt. Nyt meidän ei tarvitse miettiä sitä. Monta muuta asiaa ja ratkaisua mietimme kyllä varmaan vielä vanhainkodissakin. Ja veljekset mahtavat käsitellä ratkaisujemme seurauksia aikuisina terapiassa. No, ainakin olemme antaneet heille hyviä aineksia traumatisoitumiseen raahaamalla heidät ulkomaille lapsuuden herkiksi vuosiksi.

Eikö joku toinen voisi mennä? Totta kai voisi. Myyttinen ”joku toinen” voisi tehdä monta muutakin asiaa, kuten pestä pyykit tai siivota keittiön puolestani. ”Joku toinen” voisi rakastaa lähimmäisiä paremmin ja aidommin kuin minä. ”Joku toinen” voisi löytää paremmat sanat, oppia kielen nopeammin, ystävystyä helpommin, tehdä kaiken paremmin kuin minä. Mutta jostain syystä minut kutsuttiin, ei sitä toista. ”Joku toinen” sai oman kutsunsa, jonnekin muualle. Ja toivon, että hän vastasi omaan kutsuunsa myöntävästi. Tämä on minun kutsuni, minun lähtemiseni. 

En ollenkaan aina ymmärrä miksi. Miksi juuri meidän perheemme? Miksi juuri minä? Miksi juuri Israeliin, juuri nyt, juuri näihin tehtäviin, juuri tähän naapurustoon… Miksi? En tiedä vastausta. Tiedän ainoastaan, että Hän kutsui ja Hän lähettää. Hän on rakastanut ensin, lähettänyt oman Poikansa ensin. Tuohon rakkauteen saan luottaa tänäänkin. Luottaa siihen, että Hän tietää miksi. 

-- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä,
niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella
ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.

  Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: 

se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan,

 ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. 

Jesaja 55:8-11