Suuri sovituspäivä

”Nyt pojat olette hiljaa! Tänään on suuri juhlapäivä ja naapurit haluavat olla rauhassa. Tänään kaikki juutalaiset paastoavat ja rukoilevat ja TE ETTE VOI METELÖIDÄ!” Samassa alhaalta kadulta kajahtavat naapuruston lasten kiljahdukset, rullalautojen ja polkuautojen kolina, sekä muu yleinen hälinä. Se siitä sitten, näin täällä vietetään Jom Kippuria, Suurta sovituspäivää…

Ajatus on hieno: Yhdeksi päiväksi vuodessa koko juutalaisvaltio pysähtyy paastomaan ja rukoilemaan. Kaikki kaupat ja virastot ovat kiinni, niin julkinen kuin yksityinenkin liikenne seisoo, kukaan ei poistu kotoaan muuta kuin synagogaan rukoilemaan – ja hurskaimmat eivät poistu synagogasta koko aikana. Jopa kaikkein maallistuneimmat juutalaiset paastoavat Jom Kippurina, varmuuden vuoksi – jos vaikka olisikin olemassa Jumala, joka tuomitsee ihmisten synnit.  Koko maa on pysähtynyt kohtaamaan Herraansa ja Jumalaansa. Paitsi lapset ja lapsenmieliset, jotka täyttävät autoilta tyhjiksi jääneet kadut.

Raamatun aikana Jom Kippur oli vuoden ainut päivä, jolloin ylipappi astui Temppelin Kaikkeinpyhimpään. Kaikkina muina päivinä vuodesta Kaikkeinpyhin, jossa säilytettiin Liitonarkkua, oli varattu yksinomaan Jumalan läsnäololle. Mutta Suurena sovituspäivänä ylipappi astui Kaikkeinpyhimpään mukanaan veriuhri koko kansan syntien sovittamiseksi. Tämän päivän uhreista annetaan ohjeet Vanhassa testamentissa. Siellä annetaan myös kansalle määräys paastota ja olla tekemättä työtä tuona päivänä. Tuo työntekokielto koski myös maassa asuvia muukalaisia, joten Jom Kippurina koko maa pysähtyi.

Temppeliä ei enää ole, eikä uhreja voida suorittaa. Onko syntien sovitus siis tullut mahdottomaksi? Rabbien opetusten mukaan uhreja ei enää tarvita, sillä rukoukset ovat korvanneet Temppelin uhrit. Monet juutalaiset kuitenkin ovat epävarmoja siitä, riittävätkö rukoukset varmasti Jumalan miellyttämiseksi ja synneistä vapautumiseksi. Siksi onkin kehittynyt kapparot –rituaali, jossa uhrataan kana (tai modernimmassa versiossa rahaa) synneistä vapautumiseksi. Rituaalissa ihmisen synnit siirretään kanaan (tai kukkoon, mikäli kyseessä on miespuoleinen henkilö) lausumalla tietyt rukoukset ja pyörittämällä kanaa kolme kertaa pään yläpuolella. Sitten kana teurastetaan ja lihat annetaan köyhille. Vaihtoehtoisessa versiossa rahaa pyöritetään pään yläpuolella ja sitten rahat annetaan hyväntekeväisyyteen. Läheskään kaikki rabbit eivät hyväksy näitä rituaaleja, mutta yhtä kaikki tuhannet kanat ja kukot menettävät henkensä Jom Kippuria edeltävinä päivinä.

Uskonnollinen juutalainen suorittamassa kapparotia.

Mitä tämä sitten merkitsee minulle kristittynä? Heprealaiskirjeessä kerrotaan, kuinka Jom Kippur ja silloin suoritettavat uhrit ovat esikuva Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemastaan. Heprealaiskirjeessä Jeesus kuvataan taivaallisena ylipappina, joka on mennyt taivaallisen Kaikkeinpyhimpään, Jumalan valtaistuimen eteen, vieden mukanaan veriuhrin. Mutta Jeesus ei vienyt Jumalalle Vanhassa testamentissa säädettyjä härkien tai pukkien verta, vaan oman verensä. Jeesuksen veri on viimeinen ja kertakaikkinen uhri syntien sovittamiseksi. Kaikki synnit on sovitettu, anteeksi annettu. Me emme tarvitse temppelin uhreja tai kanoja saadaksemme syntimme anteeksi. Me voimme vedota Jeesukseen, joka on kuollut meidän puolestamme ristillä.

Jom Kippur on monella tapaa ongelmallinen päivä täällä Israelissa asuvalle uskovalle. En tarkoita tässä nyt lasten hiljaisena pitämistä, jotta naapurit eivät häiriintyisi, vaan suurempia periaatteellisia kysymyksiä. Kuinka minun pitäisi suhtautua tähän päivään ja ennen kaikkea paastoon. Juutalaiset paastoavat saadakseen menneen vuoden syntinsä anteeksi ja saadakseen nimensä kirjoitetuksi ”Hyvän elämän kirjaan” alkaneeksi vuodeksi. Mutta minun syntini on jo annettu anteeksi, riippumatta siitä, paastoanko vai en. Eikä kohtaloni riipu hyvistä tai pahoista teoistani, sillä se olisi lakiuskoa. Suurin kysymys koskee kuitenkin Jom Kippurin merkitystä. Suuri sovituspäivä oli lähes kaksi tuhatta vuotta sitten, kun Jeesus kuoli Golgatalla. Vietänkö siis tämän päivän muistellen Temppelin uhreja vai todellista sovitusuhria, Jeesusta?

Ei, me emme pitäneet tänään parvekkeellamme grillijuhlia. Emme myöskään kulkeneet herrojen kanssa ympäri naapurustoa todellisesta Sovituspäivästä kertovia traktaatteja jakaen. En edes syöksynyt pelastamaan aiemmin viikolla kanoja, vaikka mieli olisikin tehnyt. Maassa maan tavalla ja tapoja kunnioittaen. Herrat saivat harjoitella hieman hiljaisempaa leikkiä ja pölynimurikin pysyi tänään siivouskomerossa, vaikka tarvetta sen käytölle kyllä olisi ollut. Ehkä paastosin, ehkä en. Mutta jos paastosin, juutalainen ystäväni ei koskaan tule sitä tietämään. Ja jos paastosinkin, en paastonnut – enkä tulevaisuudessakaan paastoa – omien syntieni tähden. Ne on jo sovitettu riippumatta siitä, paastoanko Jom Kippurina vai en.