”Tämä kananluu kuvaa lampaanluuta, joka kuvaa pääsiäislammasta,
joka kuvaa Jumalan Karitsaa, Jeesusta.” ”Mutta milloin me syödään?” kysyy herra
7 vee. Herra 3 vee taas ei sano mitään, sillä hän nuokkuu tuolillaan nukahtamispisteessä.
Mutta pääasia, että kaikki on järjestyksessä, vietämmehän pääsiäisateriaa, sederiä
(seder = järjestys).
Kun kerran Israelissa ollaan ja on pesach,
juutalainen pääsiäinen, päätimme isännän kanssa viettää perheen ja ystävien
kanssa juutalaista pääsiäisateriaa. Silläkin uhalla, että emme ole kumpikaan
koskaan osallistuneet oikealle seder-aterialle, ainoastaan lukeneet
kirjoista ja katsoneet videoita netistä. Mutta niin lapset kuin
ateriavieraatkaan eivät liioin olleet kokeneita konkareita ja tiesivät vielä
vähemmän, mitä odottaa. Eli suurta pettymystä ei ainakaan olisi luvassa
kenellekään osallistujalle (muuten kuin ehkä ruuan suhteen). Niinpä isännän
kanssa aloitimme hyvissä ajoin aterian suunnittelun ja toteutuksen: Ruokalistan
suunnittelun (minä), pääsiäishaggadan etsimisen ja muokkaamisen (minä),
pöytäliinan ja pääsiäiskoristelujen suunnittelun ja hankkimisen (minä), seder-lautasen
hankkimisen (minä), kauppalistan tekemisen (minä), kauppakassien raahamisen
(isäntä), ruuan valmistuksen (minä), pääsiäishaggadan muokkaamisen
(isäntä, vaikka luulinkin sen jo tehneeni), kauppakassien raahaamisen uudestaan
(isäntä) sekä pääsiäismunien maalaamisen ja virpomisvitsojen askartelun
(herrat, ainakin osittain). Kaksi viimeksi mainittua eivät muuten liity
mitenkään seder-ateriaan, mutta tehtävä nekin oli.
Ongelmat alkoivat jo heti ruokalistasta: millainen ruoka
olisi maidotonta, viljatonta ja sianlihatonta (ollakseen edes näennäisesti
pääsiäiskosheria), helppoa valmistaa iso annos ja joka maistuisi sekä herroille
että aikuisille? Pitkällisen pohdinnan jälkeen arpa osui marokkolaiseen
broileripataan, josta herrat söivät broileria ja muut pataa. Seuraava ongelma
oli karitsanluun löytyminen. Juutalaiseen sederiin kuuluu nimittäin
poltettu lampaanluu, joka kuvastaa temppelissä uhrattua pääsiäislammasta. Mutta
mistä sellainen löytyisi? Lopulta kaiken kiireen keskellä päädyimme
hätäratkaisuun ja käytimme broilerinluuta (pyhäinhäväistys!), jota sitten
polttelimme herrojen kanssa isossa kattilassa parvekkeella. Samassa kattilassa
paloi myös kananmuna, mutta se räjähti… Niinpä seder-lautaselle päätyi
keitetty ja tulitikun liekillä noettu kananmuna, muistoksi temppelin
hävityksestä.
Isäntä vietti koko päivän tietokoneella muokaten
suomenkielistä messiaanista pääsiäishaggadaa – sitä, jonka minä
edellisenä iltana muokkasin. Herrat virittäytyivät tunnelmaan katsoen Egyptin
prinssiä ja minä taas samastuin israelilaisten orjuuteen keittiössä. Kaikki
olivat siis hyvin valmistautuneita illan ateriaan. Vain vieraat puuttuivat… ja
jäivätkin puuttumaan, kiitos yllättävän sairastumisen. Ainoastaan yksi
kutsutuista pääsi paikalle, eikä häntäkään oikein voi laskea vieraaksi.
Lastenhoitajamme kun muutenkin viettää meillä niin paljon aikaa. Mutta kaikesta
huolimatta päätimme viettää aterian järjestyksen mukaisesti.
Pääsiäisateria on tarkoitus viedä läpi tarkan järjestyksen
mukaisesti (14 osaa). Jokaisella aterian osalla on oma merkityksensä. Jotta
tämä onnistuisi, aterian osanottajat seuraavat seremonian kulkua haggadasta
eli eräänlaisesta ohjekirjasta, jossa käydään läpi koko aterian kulku. Tässä
vaiheessa lienee syytä tarkentaa, että varsinainen ruokailu on vain pieni osa seder-ateriaa.
Ja ainut osa, josta ei ole olemassa yksityiskohtaisia ohjeita, mikä selittää
aiemman pohdinnan ruokalistasta. Erilaisia haggadoja on olemassa useita,
mikä voi olla ongelmallista, jos perheessä on kaksi pilk… tarkkaa ihmistä.
Meidän haggadamme pitäisi olla suomenkielinen (tai helposti
käännettävissä), messiaaninen, oikeaoppinen, lyhyt (herrojen takia) ja tietysti
myös meille kelpaava. Niinpä me sitten vietimme isännän kanssa muutamankin
tunnin muokaten meille sopivaa ja kelpaavaa versiota muutamasta eri haggadasta.
Miksi kaikki tämä vaiva? Varsinkin, kun vieraat eivät
päässeet tulemaan, herra 3 vee nukahti kesken aterian, emme ole juutalaisia ja
lastenhoitajakaan ei olisi huomannut, vaikka olisimme keksineet koko jutun
päästämme. Halusimme toteuttaa sederin, koska se on se sama ateria,
jonka Jeesus nautti opetuslastensa kanssa ennen vangitsemistaan. Sama ateria,
jonka aikana Jeesus asetti ehtoollisen. Ateria, jonka aika juutalaiset
muistelevat Egyptistä vapautumista, mutta jonka aikana me saamme juhlia
synnistä vapautumista. Juutalaisten esikoiset pelasti aikoinaan karitsan veri,
jota siveltiin ovenpieliin. Meidät pelastaa Jumalan Karitsan veri, joka vuoti
maahan Golgatalla. Seder-ateriaan kuuluu kolme happamatonta matsa-leipää.
Juutalaisen perinteen mukaan ne kuvaavat joko kantaisiä Abrahamia, Iisakia ja
Jaakobia tai jäljellä olevia Israelin kansanryhmiä pappeja, leeviäisiä ja
muita. Mutta nämä eivät selitä, miksi keskimmäinen matsa-leipä murretaan
kahtia ja toinen puoli leivästä kätketään liinaan käärittynä. Aterian lopuksi
tuo leivänpuolikas, jonka nimi on nyt Afikomen (eli Hän, joka tulee),
tuodaan takaisin ja jaetaan kaikille läsnäolijoille. Afikomen symboloi
juutalaisille pääsiäiskaritsaa, joka uhrattiin temppelissä. Viimeisellä
aterialla ennen kuolemaansa Jeesus otti Afikomenin, ”siunasi, mursi
ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun
ruumiini." (Matt. 26:26).
Seder-aterialla nautitaan neljä viinimaljaa. Kullakin
niistä on oma merkityksensä, jotka tulevat 2.Moos 6:6-8. Ensimmäinen malja on
”Minä vien teidät pois”, toinen ”Minä vapautan teidät”, kolmas ”Minä pelastan teidät”
ja neljäs ”Minä johdatan teidät siihen maahan”. Viimeisellä aterialla Jeesus
opetuslapsineen nautti kuitenkin vain kolme maljaa. Kun tuli aika nauttia
kolmas malja, ”Minä pelastan teidät”, ”Hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi
heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton
veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä
sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä,
jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." ." (Matt. 26:27-29). Neljäs malja
”Minä johdatan teidät siihen maahan” odottaa vielä täyttymistään. Sen me
nautimme kerran kaikki yhdessä.
Pasha ei kyllä tainnut olla kosheria... |
Vau, kiitos! Oon osallistunut pari kertaa seder-aterialle, mutta en oo ikinä ymmärtänyt aterian merkitystä noin syvällisesti!! Kiitos tästä ja siunattua pääsiäistä teille kaikille! :)
VastaaPoista