tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hakol beseder – kaikki järjestyksessä




”Tämä kananluu kuvaa lampaanluuta, joka kuvaa pääsiäislammasta, joka kuvaa Jumalan Karitsaa, Jeesusta.” ”Mutta milloin me syödään?” kysyy herra 7 vee. Herra 3 vee taas ei sano mitään, sillä hän nuokkuu tuolillaan nukahtamispisteessä. Mutta pääasia, että kaikki on järjestyksessä, vietämmehän pääsiäisateriaa, sederiä (seder = järjestys).

Kun kerran Israelissa ollaan ja on pesach, juutalainen pääsiäinen, päätimme isännän kanssa viettää perheen ja ystävien kanssa juutalaista pääsiäisateriaa. Silläkin uhalla, että emme ole kumpikaan koskaan osallistuneet oikealle seder-aterialle, ainoastaan lukeneet kirjoista ja katsoneet videoita netistä. Mutta niin lapset kuin ateriavieraatkaan eivät liioin olleet kokeneita konkareita ja tiesivät vielä vähemmän, mitä odottaa. Eli suurta pettymystä ei ainakaan olisi luvassa kenellekään osallistujalle (muuten kuin ehkä ruuan suhteen). Niinpä isännän kanssa aloitimme hyvissä ajoin aterian suunnittelun ja toteutuksen: Ruokalistan suunnittelun (minä), pääsiäishaggadan etsimisen ja muokkaamisen (minä), pöytäliinan ja pääsiäiskoristelujen suunnittelun ja hankkimisen (minä), seder-lautasen hankkimisen (minä), kauppalistan tekemisen (minä), kauppakassien raahamisen (isäntä), ruuan valmistuksen (minä), pääsiäishaggadan muokkaamisen (isäntä, vaikka luulinkin sen jo tehneeni), kauppakassien raahaamisen uudestaan (isäntä) sekä pääsiäismunien maalaamisen ja virpomisvitsojen askartelun (herrat, ainakin osittain). Kaksi viimeksi mainittua eivät muuten liity mitenkään seder-ateriaan, mutta tehtävä nekin oli.

Ongelmat alkoivat jo heti ruokalistasta: millainen ruoka olisi maidotonta, viljatonta ja sianlihatonta (ollakseen edes näennäisesti pääsiäiskosheria), helppoa valmistaa iso annos ja joka maistuisi sekä herroille että aikuisille? Pitkällisen pohdinnan jälkeen arpa osui marokkolaiseen broileripataan, josta herrat söivät broileria ja muut pataa. Seuraava ongelma oli karitsanluun löytyminen. Juutalaiseen sederiin kuuluu nimittäin poltettu lampaanluu, joka kuvastaa temppelissä uhrattua pääsiäislammasta. Mutta mistä sellainen löytyisi? Lopulta kaiken kiireen keskellä päädyimme hätäratkaisuun ja käytimme broilerinluuta (pyhäinhäväistys!), jota sitten polttelimme herrojen kanssa isossa kattilassa parvekkeella. Samassa kattilassa paloi myös kananmuna, mutta se räjähti… Niinpä seder-lautaselle päätyi keitetty ja tulitikun liekillä noettu kananmuna, muistoksi temppelin hävityksestä.

Isäntä vietti koko päivän tietokoneella muokaten suomenkielistä messiaanista pääsiäishaggadaa – sitä, jonka minä edellisenä iltana muokkasin. Herrat virittäytyivät tunnelmaan katsoen Egyptin prinssiä ja minä taas samastuin israelilaisten orjuuteen keittiössä. Kaikki olivat siis hyvin valmistautuneita illan ateriaan. Vain vieraat puuttuivat… ja jäivätkin puuttumaan, kiitos yllättävän sairastumisen. Ainoastaan yksi kutsutuista pääsi paikalle, eikä häntäkään oikein voi laskea vieraaksi. Lastenhoitajamme kun muutenkin viettää meillä niin paljon aikaa. Mutta kaikesta huolimatta päätimme viettää aterian järjestyksen mukaisesti.

Pääsiäisateria on tarkoitus viedä läpi tarkan järjestyksen mukaisesti (14 osaa). Jokaisella aterian osalla on oma merkityksensä. Jotta tämä onnistuisi, aterian osanottajat seuraavat seremonian kulkua haggadasta eli eräänlaisesta ohjekirjasta, jossa käydään läpi koko aterian kulku. Tässä vaiheessa lienee syytä tarkentaa, että varsinainen ruokailu on vain pieni osa seder-ateriaa. Ja ainut osa, josta ei ole olemassa yksityiskohtaisia ohjeita, mikä selittää aiemman pohdinnan ruokalistasta. Erilaisia haggadoja on olemassa useita, mikä voi olla ongelmallista, jos perheessä on kaksi pilk… tarkkaa ihmistä. Meidän haggadamme pitäisi olla suomenkielinen (tai helposti käännettävissä), messiaaninen, oikeaoppinen, lyhyt (herrojen takia) ja tietysti myös meille kelpaava. Niinpä me sitten vietimme isännän kanssa muutamankin tunnin muokaten meille sopivaa ja kelpaavaa versiota muutamasta eri haggadasta.

Miksi kaikki tämä vaiva? Varsinkin, kun vieraat eivät päässeet tulemaan, herra 3 vee nukahti kesken aterian, emme ole juutalaisia ja lastenhoitajakaan ei olisi huomannut, vaikka olisimme keksineet koko jutun päästämme. Halusimme toteuttaa sederin, koska se on se sama ateria, jonka Jeesus nautti opetuslastensa kanssa ennen vangitsemistaan. Sama ateria, jonka aikana Jeesus asetti ehtoollisen. Ateria, jonka aika juutalaiset muistelevat Egyptistä vapautumista, mutta jonka aikana me saamme juhlia synnistä vapautumista. Juutalaisten esikoiset pelasti aikoinaan karitsan veri, jota siveltiin ovenpieliin. Meidät pelastaa Jumalan Karitsan veri, joka vuoti maahan Golgatalla. Seder-ateriaan kuuluu kolme happamatonta matsa-leipää. Juutalaisen perinteen mukaan ne kuvaavat joko kantaisiä Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia tai jäljellä olevia Israelin kansanryhmiä pappeja, leeviäisiä ja muita. Mutta nämä eivät selitä, miksi keskimmäinen matsa-leipä murretaan kahtia ja toinen puoli leivästä kätketään liinaan käärittynä. Aterian lopuksi tuo leivänpuolikas, jonka nimi on nyt Afikomen (eli Hän, joka tulee), tuodaan takaisin ja jaetaan kaikille läsnäolijoille. Afikomen symboloi juutalaisille pääsiäiskaritsaa, joka uhrattiin temppelissä. Viimeisellä aterialla ennen kuolemaansa Jeesus otti Afikomenin, ”siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini."  (Matt. 26:26).

Seder-aterialla nautitaan neljä viinimaljaa. Kullakin niistä on oma merkityksensä, jotka tulevat 2.Moos 6:6-8. Ensimmäinen malja on ”Minä vien teidät pois”, toinen ”Minä vapautan teidät”, kolmas ”Minä pelastan teidät” ja neljäs ”Minä johdatan teidät siihen maahan”. Viimeisellä aterialla Jeesus opetuslapsineen nautti kuitenkin vain kolme maljaa. Kun tuli aika nauttia kolmas malja, ”Minä pelastan teidät”, ”Hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."  ." (Matt. 26:27-29). Neljäs malja ”Minä johdatan teidät siihen maahan” odottaa vielä täyttymistään. Sen me nautimme kerran kaikki yhdessä.


Pasha ei kyllä tainnut olla kosheria...

1 kommentti:

  1. Vau, kiitos! Oon osallistunut pari kertaa seder-aterialle, mutta en oo ikinä ymmärtänyt aterian merkitystä noin syvällisesti!! Kiitos tästä ja siunattua pääsiäistä teille kaikille! :)

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan kirjoituksiani. Koska kirjoitan tätä blogia anonyyminä, toivon sinunkin kunnioittavan nimettömyyttäni. Kommentit ilmestyvät tänne blogiin sitä mukaa, kun ehdin itse lukea ne.