Pääsiäisajatuksia II

”Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.” (Luuk. 24:1-8)

Aurinko nousee. Jokainen yö päättyy aamuun, enemmin tai myöhemmin. Opetuslasten yö ei päättynyt auringonnousuun, vaan pimeys jatkui. Murheelliset naiset lähtivät aamulla haudalle huolehtimaan Jeesuksen ruumiista. He eivät surultaan ja järkytykseltään muistaneet Jeesuksen puheita. Niin eivät muistaneet opetuslapsetkaan; he, joille Jeesus oli puhunut niin monta kertaa kuolemastaan. Kaikki elivät yön pimeydessä, näkemättä aurinkoa.

”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” Miksi me etsimme elävää kuolleiden joukosta? Jäämme Pitkäperjantain suruun, epätoivoon, vaikka kuolema on voitettu. Itkemme kuollutta Mestaria, emmekä näe elävää Vapahtajaa. Suremme menneitä syntejämme, emmekä riemuitse pelastuksestamme. Valitamme heikkouttamme ja pienuuttamme, emmekä luota Voittajan voimaan ja suuruuteen. Kuolema on voitettu, synnin valta on voitettu. Kristus nousi kuolleista, hän ei jäänyt hautaan. Emme vietä pääsiäistä Jeesuksen kuoleman muistoksi, vaan siksi, että hän nousi kuolleista ja hän elää. Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden, meidän puolestamme, mutta se ei ole tarinan loppu. Pääsiäisaamuna aurinko nousi ja yö päättyi.

”Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.” Tajunnan räjäyttävä oivallus. Se on totta, Jeesus on noussut kuolleista. Kaikki, mitä edellisinä päivinä oli tapahtunut, ei ollutkaan vain pahaa unta, vaan osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Jeesuksen kuolema ei ollutkaan suuri tragedia, vaan hänen tehtävänsä. ”Se on täytetty!” Yhtäkkiä opetuslasten elämä sai uuden suunnan. Yö painajaisineen oli ohi ja nyt oli aika aloittaa päivän työt. Maailmalle oli kerrottava suuri uutinen: Kristus on noussut kuolleista ja hän elää.

”Jeesus sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.” (Luuk. 24:46,47)  

Herra 5 vee suorittaa tarkistuksen: Hauta on tyhjä!